Täytyy jo ajoissa alkaa tätä kirjoittaa, että jaksaa. Aloitimme päivän kävelyttämällä imuria pitkin nurkkia, joissa villakoirat nahistelivat. Emäntä syötti sille imurille myös kuolleita kukkien lehtiä. Vähän minä ihmettelin, kun hän kulki ruukulta ruukulle ja napsi lehtiä lattialle. Siis lattialle! Mutta kun niitä kukkia ei oltu pidetty ulkona, niin niitä ei sitten käytetty suihkussakaan pari päivää sitten.
Sitten vaihdoimme verhoja. Pojalla on ollut valkoiset verhot kesän ja keittiössä vihreät, että olisi vehreä tunnelma, sanoi emäntä. Nyt vihreä-kultaverho laitettiin pojan huoneeseen ja keittiöön tuotiin syksyn väriä eli punaista ja kultaa. Siihen keskelle klipsaistiin kaksi ruusua, joissa tuoksuu joku parfyymi. Pitihän minun mennä niitä haistelemaan.
Kylppäriinkin laitettiin uudet suihkuverhot. Niissä ui kaloja.
Sitten aloimme leipoa. Tai ensin piti kuoria ja viipaloida omenat. Emäntä teki kauhean pitkiä kuorisuikaleita ja kertoi, kuinka hänen vaarinsa aina teki sellaisia. Että yhdellä suikaleella koko omenan kuori.
Mikrossa sulatettiin margariinia ja sillä aikaa vatkattiin munat ja sokeri. Sinne sitten sekoitettiin vesi-voiseos ja lopulta vehnäjauho-leivinjauheseos. Emäntä laittoi taikinan isoon kakkuvuokaan ja sen päälle limittäin auringoksi ne omenaviipaleet. Ja ympyrä vielä reunoille. Päälle paljon kanelisokeria.
Tässä tutkin, joko kakku on kypsä. Ei... se sai vielä olla vähän aikaa uunissa ja...
..tein sillä aikaa vaniljakastiketta. Se tuoksui hyvälle. Sitä piti vispata ja sekoittaa aika tovi. Melkein sorkat väsyi.
Nyt omppukakku on jäähtynyt ja lähden syömään sitä.
Jatkan taas illalla.
Edit klo 23:45 Kakkua on syöty ihan ähkyyn asti. Katsokaa vaikka!
Illan pimentyessä laitettiin kynttilät ja valot tuikkimaan. Yhdessä nurkassa on revontulet. Menin lähemmin tutkimaan.
Ihan oikeasti siinä pyörii joku levy, jossa on reikiä ja niissä erivärisiä laseja. Kurkkasin pallon sisään ja näin. Mutta mehän voimme leikkiä, että se on revontulikone.
Emme jaksaneet ajatellakaan grillaamista, kun maha on ihan täysi. Ei kukaan olisi jaksanut syödä mitään. Joten odottelimme vain ilotulituksen alkamista. Kävimme parvekkeellakin ja siellä oli kaunista, mutta minulle tuli pian vilu ja hyppäsin äkkiä sisälle.
Ilotulituksen piti alkaa klo 23, mutta siellä otettiin varaslähtö. Tuli vissiin vilu sielläkin.
Nyt kipitän emännän sänkyyn nukkumaan Karkki-nallen kanssa. (Oikeasti me leikimme siellä koko yön, muttei kerrota emännälle mitään.)
Värikkäitä unia! *muuuh*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti