Venetsialaistunnelmissa

Täytyy jo ajoissa alkaa tätä kirjoittaa, että jaksaa. Aloitimme päivän kävelyttämällä imuria pitkin nurkkia, joissa villakoirat nahistelivat. Emäntä syötti sille imurille myös kuolleita kukkien lehtiä. Vähän minä ihmettelin, kun hän kulki ruukulta ruukulle ja napsi lehtiä lattialle. Siis lattialle! Mutta kun niitä kukkia ei oltu pidetty ulkona, niin niitä ei sitten käytetty suihkussakaan pari päivää sitten.

Sitten vaihdoimme verhoja. Pojalla on ollut valkoiset verhot kesän ja keittiössä vihreät, että olisi vehreä tunnelma, sanoi emäntä. Nyt vihreä-kultaverho laitettiin pojan huoneeseen ja keittiöön tuotiin syksyn väriä eli punaista ja kultaa. Siihen keskelle klipsaistiin kaksi ruusua, joissa tuoksuu joku parfyymi. Pitihän minun mennä niitä haistelemaan.

Kylppäriinkin laitettiin uudet suihkuverhot. Niissä ui kaloja.
Sitten aloimme leipoa. Tai ensin piti kuoria ja viipaloida omenat. Emäntä teki kauhean pitkiä kuorisuikaleita ja kertoi, kuinka hänen vaarinsa aina teki sellaisia. Että yhdellä suikaleella koko omenan kuori.
Mikrossa sulatettiin margariinia ja sillä aikaa vatkattiin munat ja sokeri. Sinne sitten sekoitettiin vesi-voiseos ja lopulta vehnäjauho-leivinjauheseos. Emäntä laittoi taikinan isoon kakkuvuokaan ja sen päälle limittäin auringoksi ne omenaviipaleet. Ja ympyrä vielä reunoille. Päälle paljon kanelisokeria.
Tässä tutkin, joko kakku on kypsä. Ei... se sai vielä olla vähän aikaa uunissa ja...

..tein sillä aikaa vaniljakastiketta. Se tuoksui hyvälle. Sitä piti vispata ja sekoittaa aika tovi. Melkein sorkat väsyi.

Nyt omppukakku on jäähtynyt ja lähden syömään sitä.
Jatkan taas illalla.


Edit klo 23:45 Kakkua on syöty ihan ähkyyn asti. Katsokaa vaikka!


Illan pimentyessä laitettiin kynttilät ja valot tuikkimaan. Yhdessä nurkassa on revontulet. Menin lähemmin tutkimaan.



Ihan oikeasti siinä pyörii joku levy, jossa on reikiä ja niissä erivärisiä laseja. Kurkkasin pallon sisään ja näin. Mutta mehän voimme leikkiä, että se on revontulikone.

Emme jaksaneet ajatellakaan grillaamista, kun maha on ihan täysi. Ei kukaan olisi jaksanut syödä mitään. Joten odottelimme vain ilotulituksen alkamista. Kävimme parvekkeellakin ja siellä oli kaunista, mutta minulle tuli pian vilu ja hyppäsin äkkiä sisälle.


Ilotulituksen piti alkaa klo 23, mutta siellä otettiin varaslähtö. Tuli vissiin vilu sielläkin.

Nyt kipitän emännän sänkyyn nukkumaan Karkki-nallen kanssa. (Oikeasti me leikimme siellä koko yön, muttei kerrota emännälle mitään.)

Värikkäitä unia! *muuuh*

Kortteja, lankoja ja vähän muutakin

Lähdimme jo kymmeneltä aamulla kohti keskustaa. Emäntä kävi ensin viemässä postiin kirjeitä ja kortteja, käväisi kaupassa ja tuli sitten vaihtamaan laukkunsa reppuun. Odottelin keittiössä kiltisti pöydällä ja pääsin repun sivutaskuun. Olimme kävelleet jo hyvän matkaa, kun hän alkoi manata jotain. "Se kameran pahus jäi sinne pöydälle!" Nii-in, emme viitsineet enää takaisinkaan kääntyä, kun olimme sen verran kaukana.

Menimme ensin jonnekin melkein maan alle isoooooon taloon, jossa myytiin toisella puolella kenkiä ja siellä toisella kaikkea mahdollista astioista pesuaineisiin, lyhdyistä kaappeihin, peileistä naruihin, nukeista enkeleihin ja vaikka mitä. Ostimme vain ruusuntuoksuisia tuikkuja.
Laukkuliikkeestä haettiin pojalle pieneksi taittuva sateenvarjo syysvarusteeksi reppuun. Sitten käytiin monessa puhelinliikkeessä kysymässä simpukoita. Vähänkö ihmettelin, että missä se vesi on. Kun simpukat on vedessä.
Jostain Kastellista haettiin puupolkukartta. Kysyin, mikä se on ja se on reitti, jonka varrelta voi bongailla erikoisia ja harvinaisia puita.
Joku Neulansilmä olikin jo lopettanut myymästä mitään ja ovet olivat kiinni, joten kävimme kirpputorilla ostamassa neljä pussia kortteja.

Kotona emäntä meinasi seota niistä, kun löysi vanhan kortin. Se on tuo mustavalkoinen torni tai joku. Lontoosta se on Suomeen lähetetty 8.9.1954. Sitten sieltä löytyi joulukortteja 60- ja 70-luvulta ja tuo emäntä kiljui innosta niin, että meinas korvat haljeta. Että nyt riemastua tuommoisista pahvinpaloista! Muuh! Minua kiinnosti yksi hatturasia.

Mutta kun se avattiin, siitä tulikin kolmiulotteinen ruusukortti.

Kirpputorilta mentiin kiertämään yhden ostoskeskuksen putiikkeja. Oli basaaria ja monenlaista kenkä- ja vaatekauppaa. Taas sitä simpukkaa kalastettiin, turhaan. Jotain kissapulloakin siellä etsittiin, mutta väri oli väärä. Miten se voi olla väärä? Kummia nuo ihmiset.
Käytiin katsomassa pupuja, kaloja, liskoja ja papukaijoja ja tutkittiin kissan vessoja.
Poislähtiessä huomattiin herkkukauppa ja sieltä piti namia hankkia pojalle. Ja teetä. Siellä tuoksui hyvälle ja siellä oli kynä, joka vilkutti, kun sillä kirjoitti. Vähän oli jännä.

Sitten käveltiin kauppaan, jossa taas oli vaikka mitä. Ja tuo emäntä vain etsi lankoja. No, osti hän pojalle vaatteitakin. Sieltä ja naapurin tavaratalosta ostettiin näääääin iso kasa lankoja, joilla sitten kotona pompin.



Siellä tavaratalossa haisteltiin hajuvesiä ja sitten me kaikki tuoksuimme hyvältä. Emäntä osti tuommoisen valkoisen kirjankin. Sen jälkeen käytiin vielä Euroboxissa. En kyllä löytänyt sitä laatikkoa, jossa ne eurot olisivat. Siellä oli koristeita ja askartelutarvikkeita ja astioita ja tyynyjä ja vaikka mitä!

Aloimme olla jo ihan väsyneitä ja nälkäisiä, joten lähdimme kotiinpäin. Emäntä käveli minun kanssani, mutta tyttö ajoi bussilla. Kotona sitten avasin tuon kirjan ja eihän se mikään kirja ollutkaan.


Kaikkia kauniita värejä silmiin, huuliin ja poskiin. Täytyy kohta ruveta kokeilemaan, mikä väri minulle sopii parhaiten. :)

Mietin tässä, kumpaa teetä joisin. Mansikkaviettelystä vaiko Chamrajta. Taidan maistaa molempia. Ne ostettiin sieltä namikaupasta.


Emäntä kävi vielä illalla kaupassa ja taidan tietää, mitä näistä huomenna tehdään.
Nyt menen meikkailemaan ja sitten emännän sänkyyn nukkumaan joskus myöhään.
Täällä on hauskaa, kun saa tehdä kaikkea naisellista.
*muuuuuh!*

Hyvää yötä!

Loikoilua

Tänään olemme maanneet sängyssä ja loikoilleet. Tosin emäntä heräsi jo joskus aamuyöstä kuuntelemaan jotain urheilua, mutta minä vain käänsin kylkeä ja kaivauduin syvemmälle peiton alle. Kun täällä nuo nukkuvat kuulema lähes aina ikkuna auki. Onneksi siellä sängyssä on tilaa ja Karkki-nalle kaverina.
Päivemmällä emäntä sitten luki ja luki ja kuunteli radiota ja musiikkia ja luki ja taas luki, sängyssä maaten. Nukahtikin välillä ja silloin minä lähdin tutkimusmatkalle

ja plarasin noita kortteja. Siellä oli paljon kaikkea kivaa, ulkomailtakin ja eniten joulua, pääsiäistä ja kukkia. Taiteesta en oikein ymmärtänyt, mutta lasten kortit ovat kivoja, kun niissä on niin hauskoja juttuja. Yhtään sukulaista ei ollut. Possuja, lampaita, lintuja ja hevosia kyllä.

Ette voi uskoakaan: taas noita kukkia! Tuossa pitkässä ruukussa on 23 uutta tainta kasvamassa! Kävin vähän kävelyllä ruukussa ja ihan kuin olisi pellolla ollut. Tosin nuo heinät olivat jättiläisen heiniä.

Sitten emäntä istui vähän aikaa tietokoneella kirjoittelemassa ja minä menin keinumaan. Tuommoinen keinu löytyi lampusta roikkumasta. Se menee joskus parvekkeelle ja siinä poltetaan tuikkua. Mutta minulle se on hyvä keinu.

Illalla emännän tyttö kävi näyttämässä töistä tultuaan kaunista ruusukimppua, jonka oli saanut viimeisenä työpäivänään. Samalla mitattiin jotain käsimittoja, kun emäntä tekee noita lapasia hänelle. Mustat ovat jo valmiit ja nyt tehdään valkoiset ja sitten jonkun muun väriset. Yritin katsoa tarkoin vieressä ja oppia, että jos vaikka tekisin itselleni sorkkiset.

Nyt pitää mennä nukkumaan. Aamulla lähdemme kaupunkiin ja kirppuja tapaamaan torille.
Hyvää yötä!
*muuuuuuuhhh*

Vaihdoin maisemaa

Täällä sitä ollaan. Klo 10:20 postipoika soitti angeliinan ovikelloa ja antoi kasan postia. Sanoi, ettei halua kirjeitä runnoa luukusta. Hyvä niin, muuten olis voinu tulla mustelmia...

Varovasti kirjekuori avattiin ja siinä me tuijotimme toisiamme vähän aikaa, minä ja uusi emäntäni.


En nyt sentään Thaimaasta asti tullut, se kortti vain tuli samaan aikaan ja tahtoi kuvaan.


Emännällä oli kiire hoitaa kukkiaan, joten menin mukaan kylppäriin. Siellä oli lämmintä ja kosteaa. Varmaan ihan kuin Thaimaassa. Menin lekottelemaan särmätyräkin yläoksille. Se keinui mukavasti. Kuulema suurin osa kukista oli jo ehditty suihkuttaa, kuivata ja hoitaa, joten täällä on enää nuo neljä, tai tarkkaan ottaen kuusi, ruukkua käsittelemättä.

Käsienpesuallas on täynnä uusia taimenalkuja. Emäntä tykkää niin kovasti rönsyliljoista, että haluaa niitä lisää, vaikka laskin niitä roikkuvan siellä täällä jo ainakin kymmenessä amppelissa tai ruukussa! Höh, ihan nuo näyttävät heiniltä. Meinaakohan emäntä tehdä niistä rehua? *miettii*


Vielä pitää kliivian ja krotonin lehdet pyyhkiä jollakin toluvedellä, ettei tule öttiäisiä ja että ne kiiltävät. Siis ne lehdet. Taisi tuo jotain kaardemummastakin puhua.... Hmmm, pullaa vartenko niitä kasvattaa? *raapii päätään*

Mutta nyt minun täytyy mennä auttamaan angeliinaa niitten kliin ja kroon kanssa. Heippa ja terveisiä kotiin! *ammuuuhhhh*

Touhukas tiistai.

Tänään tehtiin Shokoran kanssa todella hurja reissu! Lähdettiin Littoisista Kaarinaan, kirjastoon. Sinne päästiin Väiskin, eli kuplan kyydissä, todella hurjaa ja upeaa oli! Kirjastossa olikin sitten aivan valtavasti kaikkia kirjoja, se oli aika hämmentävää!



Katsottiin erilaisia taidekirjoja ja kuvakirjoja taiteesta, mutta voih! Sitten kun Shokora pääsi kalligrafian kohdalle, sitä ei meinannut millään saada irti sieltä! Ahkerasti jouduin valittamaan ja repimään sen hihasta, että jatkettaisiin matkaa...



Niitä kirjoja oli tosiaankin paljon! Mutta Shokora ei ottanut kuin (?!) 5 kirjaa, koska sanoi, että laukku alkaisi painamaan muuten aivan liian paljon. Minä kyllä autoin Shokoraa hieman kantamisessa, tottakai!


Kaarinasta lähdettiin sitten bussilla takaisin Littoisiin, sekin oli tosi jännää! Vaikka vähän ärsytti, kun jouduttiin istumaan siellä bussissa ylimääräiset 10 min, kun bussikuski kävi tupakkatauolla... Mutta lueskeltiin sen aikaa kirjoja Shokon kanssa. :)

Näin siis tuli koettua Kaarinan kaupungin kirjasto.

Lauantain hurmaa.

Tämä "leppoisa" lauantai aloitettiin listauksella! :) Shokora kuulemma pitää asioiden listauksesta, joten päätinpä sitten listailla asioita hänen kanssaan. Postcrossingiin liittyvää, kirjallisuuteen liittyvää... Kaikenlaista me listasimme! Näin asiat kyllä pysyvät todella hyvin järjestyksessä, täytyy sanoa!


Iltapäivää vietin Laten kanssa, Shokoralle kun tuli vieras. ;) Shokora ei ehtinyt siinä sitten olla minun kanssani, joten Laten kanssa leikin iltapäivän. Reetta lähti mökille vanhempien mukana, joten hänen kanssaan en voinut leikkiä, ensi viikolla sitten ehdottomasti! Kun Shokoran vieras oli lähtenyt, kirjoitimme muutaman kortin ja sitten harjoitimme kalligrafiaa. Se oli ehdottomasti aikaa vievää ja rasittavaa puuhaa, mutta hauskaahan se oli, niin erilaista kuin tavallinen kirjoittaminen! Shokora kyllä valitti aika paljon, että hänellä ei ole oikeanlaisia tavaroita kalligrafiaan, vielä, mutta hyvin hän kyllä tuon kalligrafiatussinkin kanssa näytti pärjäävän...



Illalla kömmin taas tuohon ylelliseen prinsessa-vuoteeseen ja jäin innolla odottamaan, mitä keksittäisiin huomenna! Sunnuntaisinhan tapahtuu aina kaikkea kivaa, vai mitä?!

Perjantai.

Shokoralla oli tänään taas koulua, joten heti aamusta hän tutustutti minut Late Lampaaseen. Laten kanssa meillä oli todella hauskaa yhdessä ja päivä menikin yhdessä hujauksessa Laten kanssa Shokoraa odotellessa kotiin.


Shokora päätti tutustuttaa minut ja Laten kirjahyllynsä saloihin. Kuulemma mittaamattoman arvokkaita nuo kirjat ovat, en kyllä ymmärtänyt ihan mitä hän sillä tarkoitti. Luin kuitenkin Laten kanssa ja kun Shokora tuli kotiin, hän luki meille kirjaa "Tansania". Siinä oli kuvia vaikka kuinka hurjista pedoista, mm. leijonista ja elefanteista! Se oli erittäin jännä kirja, tykkäsin siitä!



Sitten katsoimmekin minkälaisia kortteja Shokora oli tänään saanut. Aika paljon ja monta hienoa korttia! Minä olin kyllä hieman kateellinen, kun noin monta hienoa korttia Shokora sai...



Lohdutukseksi sain kuitenkin auttaa Shokoraa kirjoittamaan kortteja maailmalle! Meillä olikin todella hauskaa yhdessä, kun niitä kortteja kirjoittelimme. Ja huh!, mikä urakka niissä olikin. Mutta hauskaa se oli!



Illalla minua alkoikin jo kovin väsyttää ja kömmin hienoon prinsessa-vuoteeseen nukkumaan. Todella nopeasti tämäkin päivä meni!

Musikaalinen torstai.

Shokoralla oli ensimmäiseksi koulua, joten jäin tänne Shokoran luokse siksi aikaa. Siellä koulussa oli kuulemma "isompien asioita" ja aivan liian tylsää, niin olin kyllä samaa mieltä, että on parempi jäädä tänne siksi aikaa. Sitten kun Shokora tuli koulusta, luimme yhdessä kirjaa. Se on Nick Hornby'n About a Boy, mutta minä en kyllä ymmärtänyt tätä(kään), koska se on englanninkielinen kirja. Yritin kyllä ja hiukan Shokora jaksoikin kääntää sitä kirjaa minulle, mutta sitten se kävikin jo vähän tylsäksi ja halusin tehdä jotain muuta.



Sitten näinkin nämä! Mahtavat rummut! Ovat kuulemma Reetan rummut, mutta Reetta on nyt tauolla, joten niitä ei kukaan juuri käytä. Sain soittaakin niitä hieman, omakotitalossa kun se ei haittaa vaikka soittaisikin. Shokora ei kyllä kauaa antanut minun soittaa, kuulemma pää alkoi muka särkemään! Ja pöh, sanon minä!


Seuraavaksi olikin kitaran vuoro! Se on Shokoran isoveljen kitara. Tämä on kylläkin huonompi kitara ja tästä on kieli poikki, siksi sainkin käytellä sitä. Vähän kyllä sotkeuduin noihin kieliin ja Shokora joutui irroittamaan minut sieltä. Ehkä kitara ei olekaan minulle "se" soitin...


Viimeinen soitin olikin sitten piano. Tätä Shokora soittaa (ja käski toooodella tiukasti minun olla likastamatta sitä!). Tuolla takana näkyy kyllä sello, mutta sitä ei ole kukaan soittanut moneen vuoteen, tai niin minulle ainakin sanottiin, joten sen jätimme rauhaan. Minä en kauheasti viitsinyt pianoa soitella, mutta Shokora sen sijaan soitti minulle. Nättiä!


Viimeiseksi söimmekin sitten iltapalaa, minkä Shokoran äiti oli kattanut pöytään. Hyvä palvelu täällä, vai mitä?! Iltapalan jälkeen olinkin ihan kylläinen ja olo oli raukea, joten menin nukkumaan suoraan.

Hilma saapui Littoisiin.

Ja näin minä saavuin Littoisiin (keskiviikkona)! Matka oli huuuurjan pitkä sekä pimeä, mutta olinpa urhea lehmä, enkä pelännyt ollenkaan. Vihdoin kuitenkin näkyi valoa ja sieltähän sitten näkyikin jo ihmisiä. Shokora esitteli ensin itsensä ja sitten hieman kotiaan - myöhemmin sitten vasta kunnon esittely, kuulemma. Löysin itseni keittiön pöydältä (missä on kyllä kamala pöytäliina, jos oman mielipiteeni saan ilmaista) ja tutustuinkin parhaiten tuohon keittiöön.




Seuraavaksi tutustuinkin sitten Shokoran pikkusiskoon, Reettaan. Suloinen henkilö ja selvästi tunsin "sukulaisuutta" tuohon pieneen henkilöön (Shokora kutsuukin Reettaa possuksi). Illalla leikin sitten Reetan kanssa, kunhan ensin olimme katsoneet Serranon perheen. En kyllä ymmärtänyt siitä yhtään mitään, kun ne jotain siansaksaa (tai vuohensaksaa, kun Reettakaan ei ymmärtänyt siitä mitään) puhuivat enkä minä osaa vielä kauhean hyvin lukea. Viihdyttävää se silti oli.



Viimeiseksi pääsin tietokoneelle ruffailemaan (surffailemaan, Shokora sanoi kyllä tuosta). Siinä me sitten katseltiin lehmiä ja muita kiinnostavia asioita, kunnes Shokora päätyi jonnekin postcr... jonnekin sivuille jotain postikortteihin liittyvää katselemaan, niin minua ei enää kiinnostanut sellainen. Shokora laittoi minulle pedin valmiiksi ja niin menin nukkumaan odottaen seuraavaa päivää innolla!

Koulupäivä! ja kuudbai Kokkola!

Mikä jännittävä päivä - minun ensimmäinen koulupäiväni - ja suoraan neljännelle luokalle!
Aamulla meitä molempia jännitti - minä jo kiipeilin reppua kohti kun Alisa vielä kuikuili yöpaidassaan..

Alisalla oli uusi opettaja, miesope, aikaisemmin ollut nainen. Kiva mies, Tuomo. Alisa arveli että jotain 20 tai 30 vuotias ja niin minäkin arvelen. Kivaa siellä koulussa oli. Alisa sai matematiikan kirjan ja oli ruokatunti ja välitunti ja kaikkea. Harmi kun Tiiti ei antanut kameraa kouluunkaan!
Mutta Koulun jälkeen syötiin välipalaa! Vähän meitä nauratti!

Illalla meillä oli vähän surullista kun tämä on minun viimeinen päiväni täällä mutta toisaalta on ihana lähteä kohti uusia seikkailuja! Sain läksiäislahjaksi oman lypsyämpärin !
Heippa Tiiti ja Alisa ja Tessa ja perheen miesväki!

Seikkailu sunnuntaina!

Tänään lähdimme illalla ulkoiluttamaan Tessaa - Alisa lupasi pitää huolta ettei se pääse minuun käsiksi (tai kuonoksi!). Menimme kivalle alueelle jossa oli pieniä hiekkakuoppia, viljapeltoja ja metsääkin. Se oli Kruunupyyn puolella ... ei siellä kuitenkaan sellaista pyytä näkynyt, vain jotain pikkulintuja!
Alisan ja Tessan kanssa kiipeiltiin hiekkavuorille - näettekös minut tuolla ylhäällä? Olen Alisan kädessä.


Sitten leikin luonnontieteiteilijää ja tutkin kanervia. Sain kanervankukan korvan taakse!

Kun olimme lähdössä pois, yhtäkkiä kuultiin kun Tessa haukahti kummallisesti eikä sitä näkynyt missään. Kaikki aloimme etsiä ja huudella sitä. Vaikka kuinka ammuin, ei se vastannnut. Me jo vähän säikähdettiin, mutta sitten kuului pientä vinkunaa ja kun oikeen tarkasti etsittiin, löytyi metsästä pieni kaivo! Aikuiset sanoi että se on vain metrin syvyinen mutta ei Tessa olisi sieltä itse päässyt pois! Onneksi ei ollut vettä! Joten loppu hyvin, kaikki hyvin! Tässä vielä kuva siitä kaivosta:

Lauantaileikkejä!

Heräsin aikaisin aamulla makuupussista! Yöllä oli vähän viileää kun Alisalla oli tuuletin päällä - sillä oli ollut kuuma yöllä. Mutta minulla oli siis ihanan lämmin makuupussi.
Ja tietysti reippaana tyttönä petasin heti sängyn! :)

Aamupäivällä leikimme sisällä mutta myöhemmin lähdimme ihailemaan ja kokeilemaan Alisan uutta polkupyörää ... hieno, vai mitä?
Siinä on hassu Simpsoni-penkin sadesuoja jonka Alisa sai Hesestä. Hese on hampurilaispaikka!
Ja kypärää täytyy aina käyttää kun pyöräilee... Alisan kypärä ei ole mulle paljon yhtään suuri!
Me pyöräiltiin varmaan kaksi tuntia tässä lähellä - ah sitä vauhdin hurmaa! Alisan piti harjoitella uudella pyörällä kun se menee sillä maanantaina kouluun! Minä menen varmaankin mukaan - jännittää!

Tänään myös tutustuin viimein Tessaan! Tessa on koira ja karvainen ja iso ja kauhean villi ja minä kyllä pelkään sitä vähän! Ensin se vain katseli minua uteliaasti, sitten se nuuhki..
Ja sitten hyökkäsi! Se nimittäin yritti syödä minut! Onneksi Tiiti pelasti!

Illalla pelailin Alisan kanssa tietokonepeliä ja leikin littareden kanssa. Tässä näette littareita, ne on pieniä ja vähän hassun näköisiä.. mutta mukavia! Kuva on liian tumma, sanoo Tiiti.