Kortteja, lankoja ja vähän muutakin

Lähdimme jo kymmeneltä aamulla kohti keskustaa. Emäntä kävi ensin viemässä postiin kirjeitä ja kortteja, käväisi kaupassa ja tuli sitten vaihtamaan laukkunsa reppuun. Odottelin keittiössä kiltisti pöydällä ja pääsin repun sivutaskuun. Olimme kävelleet jo hyvän matkaa, kun hän alkoi manata jotain. "Se kameran pahus jäi sinne pöydälle!" Nii-in, emme viitsineet enää takaisinkaan kääntyä, kun olimme sen verran kaukana.

Menimme ensin jonnekin melkein maan alle isoooooon taloon, jossa myytiin toisella puolella kenkiä ja siellä toisella kaikkea mahdollista astioista pesuaineisiin, lyhdyistä kaappeihin, peileistä naruihin, nukeista enkeleihin ja vaikka mitä. Ostimme vain ruusuntuoksuisia tuikkuja.
Laukkuliikkeestä haettiin pojalle pieneksi taittuva sateenvarjo syysvarusteeksi reppuun. Sitten käytiin monessa puhelinliikkeessä kysymässä simpukoita. Vähänkö ihmettelin, että missä se vesi on. Kun simpukat on vedessä.
Jostain Kastellista haettiin puupolkukartta. Kysyin, mikä se on ja se on reitti, jonka varrelta voi bongailla erikoisia ja harvinaisia puita.
Joku Neulansilmä olikin jo lopettanut myymästä mitään ja ovet olivat kiinni, joten kävimme kirpputorilla ostamassa neljä pussia kortteja.

Kotona emäntä meinasi seota niistä, kun löysi vanhan kortin. Se on tuo mustavalkoinen torni tai joku. Lontoosta se on Suomeen lähetetty 8.9.1954. Sitten sieltä löytyi joulukortteja 60- ja 70-luvulta ja tuo emäntä kiljui innosta niin, että meinas korvat haljeta. Että nyt riemastua tuommoisista pahvinpaloista! Muuh! Minua kiinnosti yksi hatturasia.

Mutta kun se avattiin, siitä tulikin kolmiulotteinen ruusukortti.

Kirpputorilta mentiin kiertämään yhden ostoskeskuksen putiikkeja. Oli basaaria ja monenlaista kenkä- ja vaatekauppaa. Taas sitä simpukkaa kalastettiin, turhaan. Jotain kissapulloakin siellä etsittiin, mutta väri oli väärä. Miten se voi olla väärä? Kummia nuo ihmiset.
Käytiin katsomassa pupuja, kaloja, liskoja ja papukaijoja ja tutkittiin kissan vessoja.
Poislähtiessä huomattiin herkkukauppa ja sieltä piti namia hankkia pojalle. Ja teetä. Siellä tuoksui hyvälle ja siellä oli kynä, joka vilkutti, kun sillä kirjoitti. Vähän oli jännä.

Sitten käveltiin kauppaan, jossa taas oli vaikka mitä. Ja tuo emäntä vain etsi lankoja. No, osti hän pojalle vaatteitakin. Sieltä ja naapurin tavaratalosta ostettiin näääääin iso kasa lankoja, joilla sitten kotona pompin.



Siellä tavaratalossa haisteltiin hajuvesiä ja sitten me kaikki tuoksuimme hyvältä. Emäntä osti tuommoisen valkoisen kirjankin. Sen jälkeen käytiin vielä Euroboxissa. En kyllä löytänyt sitä laatikkoa, jossa ne eurot olisivat. Siellä oli koristeita ja askartelutarvikkeita ja astioita ja tyynyjä ja vaikka mitä!

Aloimme olla jo ihan väsyneitä ja nälkäisiä, joten lähdimme kotiinpäin. Emäntä käveli minun kanssani, mutta tyttö ajoi bussilla. Kotona sitten avasin tuon kirjan ja eihän se mikään kirja ollutkaan.


Kaikkia kauniita värejä silmiin, huuliin ja poskiin. Täytyy kohta ruveta kokeilemaan, mikä väri minulle sopii parhaiten. :)

Mietin tässä, kumpaa teetä joisin. Mansikkaviettelystä vaiko Chamrajta. Taidan maistaa molempia. Ne ostettiin sieltä namikaupasta.


Emäntä kävi vielä illalla kaupassa ja taidan tietää, mitä näistä huomenna tehdään.
Nyt menen meikkailemaan ja sitten emännän sänkyyn nukkumaan joskus myöhään.
Täällä on hauskaa, kun saa tehdä kaikkea naisellista.
*muuuuuh!*

Hyvää yötä!