Viimeiset Euran kuulumiset

Heihei! Tässäpä vielä viimeiset kuulumiset Miian luota. Kävin kurkkimassa millaisia kylpyankkoja noille tyypeillä oikein onkaan. Tuohon kuvaan mahtui osa, mm. pelottava musta huppupää ja pirullinen ankka, hui! En päässyt lähemmäksi poseeraamaan, kun tuossa on allas välissä ja siellä pohjalla oli sen verran vielä vettä etten uskaltanut mennä sinne uimaan.


Sitten mä kävin tutkimassa eläintenhuoneen asukkeja. Oon noissa kuvissa ihan epätarkka, mutta tärkeempää kai että noi asukit näkyy paremmin. :) Eli ensin tutustuin richardsonin maaoraviin nimiltään Laura ja Leevi. Ne oli veikeitä otuksia, piipittivät jännästi kun menin niitä kattomaan. Ne asu sellasella isossa lasilaatikossa kun kalatkin, mutta niillä ei kai ollut siellä vettä.


Hamsterityttö nimeltään Cannibal heräsi päiväuniltaan kun menin sitä katsomaan. Hassun värinen kaveri, tollanen dalmatialainen koira -väritys. :) Menin myös hiirtä katsomaan, mutta se oli päiväunilla eikä jaksanut herätä mun takiani. Se hiiri on kuulemma jo toooosi vanha ja ihan vanhan näköinenkin.


Sitten mentiin vähän viidakkoretkelle talvipuutarhaan. Siellä oli sellanen aika kuumankostea ilmasto. Luulinkin että mut oli nuijanukutettu ja kuskattu Afrikkaan tai jonnekin, mutta kyllä me oltiin ihan samassa talossa kuin ennenkin, toi puutarhapaikka oli vaan sellanen hassu ilmastoltaan. Tässä kuvassa mä poseeraan sammakkopuron lähellä. Tää paikka oli kuulemma vielä keväällä aika kasviton, mutta kasvit on kesän aikana tänkin paikan valloittaneet.


Lähempi kuva vielä. Tässä kuvassa muuten näette mun uuden kaulalorun, jonka Miia mulle antoi. Hauska tollanen puuhelminen koru. :)


Lisää viidakon tutkimista... Löytyi vaikka mitä kasveja, joita olis tehnyt mieli maistella ja märehtiä. Mutta Miia sanoi, ettei välttämättä kannata kaikkea maistella, kun jotkut voi olla mulle myrkyllisiä.


Löysin iiiison punakorvakilpikonnankin sieltä puutarhasta. Ja kaloja, mutta liskoja en nähnyt yhtään vaikka niitäkin siellä on kahta lajia. Miia sanoi, että toi kilpikonna tuli odottamaan että olisin sitä ruokkinut.


Vielä ennen kirjekuoreen sujahtamista päätin istahtaa juttelemaan siilin kanssa. Toi siili on tehty ihan jostain luonnon materiaaleista, vähän hieno! Taustalla näkyy iiiiso kalalaatikko, siellä oli tosi pelottaviakin kaloja. En uskaltanut poseerata niitten kanssa, hui! Siili kertoi että se on tottunut niiden kalojen läheisyyteen, sitä ei enää pelota. Siili kertoi paljon kaikkea muutakin ja jutustellessa meni pitkä tovi. Mua vähän jännitti taas lähteä uutta paikkaa kohti, mutta siili sanoi että siellä odottaa mua kivoja ihmisiä, joten ei syytä huoleen. :)


Tällaista tällä kertaa. Näette ja kuulette musta varmasti vielä paljon reissuni aikana! Ammuu!